FIT42?
Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla lopuillaan. 2015 on alkanut suunnitellusti. Tipaton pitää, unen laatu parantunut ja unta on tankattu riittävästi.
Katselin treenipäiväkirjaa ja tälle vuodelle on saatu jo 42 harjoitetta kasaan, ehkä 12 noista on palauttavaa, esim. kevyttä uintia ja kävelyä, mutta muutama asiallinen 2 treenin päiväkin on onnistuttu puristamaan ihan kohtalaisella intensiteetillä.
Raskaita painoja on vältetty, eli on pysytelty painoissa joilla saadaan 10 toistoa tehtyä jos halutaan, eli light, kevyttä - hiukan raskaampaa sitten ensikuussa, heti kun tuntuma on kohdillaan.
Ruoka on ollut laadukasta, mutta paino ei ole 2 kiloa enempää tipahtanut - joka sinänsä on ihan hyvä, lihaksen säilyvyyden kannalta - tuntuma on kuitenkin hyvä sen suhteen että vaaka varmasti dippaa ensikuun aikana, ja pysytään 3kg kuukausi tavoitteessa.
Johtunee suuresta treenimäärästä, rauta ei tunnu oikein liikkuvan - joten olisi hyvä keventää viikoksi, mutta sitä tuskin tullaan näkemään.
Jos nyt vaikka kuun vaihteen jälkeen tekisi muutaman päivän pelkkää lenkkiä - se voisi olla hyvä kompromissi levon suhteen.
Helmikuussa on sitten iskettävä progressiivinen voimannosto käyntiin - uudet ennätykset olisi hyvä tehdä pois alta ennen painon suurempaa putoamista. Maksimit otetaan ja sitten voidaan siirtyä esim. sotilaspenkki, leuanveto, etukyykky tyyppisiin pitkiin sarjoihin omalla painolla, mave pidetään lyhyenä - mutta sen parantamiseen ei onneksi tätä ylimääräistä painoa ntarvita, lähinnähän se on toi penkki, missä massasta on suurin hyöty.
Helmikuun lopussa ollaan varmasti oman painon suhteen 105kg tietämillä - ja koska Saariselällä ei punttia nosteta (viikon reissu tossa kuun puolessa välissä) on aika optimaaliset olosuhteet kokeilla sitä mastersejen raw penkki ennätystä tohon 105kg sarjaan, jos se nyt yhä on 192,5kg.
Se jos tulee ylös, voi hyvällä omallatunnolla lähteä tiputtamaan painoa alle sataseen, ja keskittyä maastanostoon ja etukyykkyyn - ja hiukan kadoksissa olleeseen leuanvetoon. Leuat on hakattava nyt sinne 30 toiston paremmalle puolelle, samalla varmistellaan rantakunto ja ollaan valmiina uimahyppyjä opettamaan, sillä esikoinen on jo voltti iässä. Sääksjärvellä on onneksi myös leuanveto tangot, mökille voisi rakentaa papan kanssa kevät talkoissa myös pienen parkour radan?
Pieni vinkki myös kaikille miehille jotka eivät "ehdi" treenaamaan. Koti-isänä siihen on optimaaliset mahdollisuudet ja juuri sopivasti aikaa. 7 vuoden kokemuksella täytyy sanoa että se on myös muutenkin mukavaa, suosittelen lämpimästi.
Nuorin neiti aloitti päiväkodin, 3 päivää viikossa, se ei aivan täysin vapauttanut minua vielä työprojektien pariin - mutta antaa jo mahdollisuuden suunnitella tulevaa, no ok; hiukan ehtii kirjoittamaan, joka on kyllä erittäin palkitsevaa. Hyvää vastapainoa kaikelle muulle.
Joku kertoi lenkkipolulla olevansa kateellinen niille jotka ehtivät liikkumaan paljon. Lohdutukseksi voin sanoa että kyllä ne koti-isän päivät on välillä 15 tuntisia, (meillä hoidetaan lapset pää-sääntöisesti itse) joten tanssikouluineen ja ulkoiluineen se on ihan täysi päivä. Ruokaakin on välillä laitettava. Joten eiköhän kaikilta halukkailta se tunti päivässä löydy, jos siihen on halua.
Mutta tietenkin jos isovanhempien apu ei ole lähellä, monille pitkää työpäivää tekeville se on kyllä haastavaa. Jos siis kotona on pieniä lapsia. Koska ymmärrettävästi lastenkin kanssa halutaan viettää pari tuntia ennen kuin mennään nukkumaan. Lumikasat voi olla pelastus. Tai metsäretket. Yllättävän hyvän treenin saa aikaiseksi tamppaamalla rinteitä pulkkamäessä.
No nyt tää meni ihan lässyttämiseksi.
Piti sanoa että 2015 ollaan paremmassa kunossa kun Norjan nykytaiteen paha-poika Bjerne Melgaard. Malahovin rasvaprosenttiin tuskin vielä päästään, mutta painikunto on varmasti jo Ernest Hemingwayn tasoa. 20-luvusta tulee mielenkiintoinen. Hullut vuodet palaavat. Silloin pitää olla taiteilijankin kunnossa.
Les années folles,
ai niin. Varoituksen sana vielä. Vaikka maailma muuttuu, koti-isät eivät ole turvassa. Muistan yhä ensimmäisen kauppareissun paikalliseen K-Markettiin kello 10 aamulla. Olin kassajonossa ruokaostosten ja lastenvaunujen kanssa. Näytin varmasti eksyneeltä. Taakseni purjehti 5 hyvässä nousuhumalassa olevaa perikymppistä katutappeliaa. Äänekkäin sano kavereilleen, kattokaa jätkät:
"vittu ikinä en oo nähny mitään tollasta."
Relativismin riemuvoitto.
Kulttuurinen konteksti ei avaudu,
mutta taistelu jatkukuun #100 päivää.
#kohta ollaan kunnossa